Kanssasisaret, älkää pingottako!

Naisen rooli on muuttunut viime vuosikymmeninä huomattavasti miehen omaisuudesta presidentteihin saakka yltäviksi arvonimiksi, leikatuiksi hiuksiksi, vapaan rakkauden toistajiksi ja pullantuoksun hylkääjiksi. Naiset ovat tehneet ison työn sen suhteen, että heitäkin kohdeltaisiin tasaveroisina miesten kanssa. Monet naiset ovatkin vetäneet sen jopa liiallisuuksiin. Nykynaisen odotetaan hoitavan sen pullantuoksuisen kotiäidin roolin lisäksi pätevän bisnesnaisen, kiitettäviä kiskovan opiskelijan ja kaikesta perillä olevan täydellisen äidin roolit. Tällainen monisuorittaminen ja etenkin siitä hätäileminen voi olla mahdollista vain naisille. Miksi miehet eivät koe samaa painetta? Mikä heidän salaisuutensa on? Uskallan veikata, että se, että he hoitavat vain sen, jonka katsovat velvollisuudeksi. Se, että pari sukkaa on väärässä paikassa, ei ole heille samanlainen kuolemanpaikka kuin naisille.

Vaikka naisella on oikeus työelämään, äänestämiseen ja tasaveroisuuteen miehen kanssa, sen ei mielestäni aina tarvitse tarkoittaa sitä, että komeillaan Kaksplussan etusivulla tai Seiskan tähtityttöpalstalla plastiikkakirurgilla käsiteltyine ihoinemme ja puunattuine koteinemme. Vaikka täydellisesti sisustetuista ja kolmella kielellä puhuteltavista lapsista onkin tullut muoti-ilmiö, miksi me emme voisi olla ihan hyviä naisia ilman lööppejä, kielikylpyjä tai hienoja ammatteja? Ketä se ihan oikeasti haittaa, jos pyyhimmekin leivänmurut pöydältä viiden minuutin kuluttua emmekä heti – etenkin, jos silmien alla on juuri kiintoisa kirja tai netistä luettu juttu? Kehen me oikeastaan itseämme vertaamme, jos he, jotka meidät näkevät risaisissa verkkareissa ja tukka sekaisin, ovatkin tuttuakin tutumpi perhe?

Naistenpäivänä voisi hyvin ottaa sen asenteen käyttöön, että velvollisuuksien suorittamisen sijaan nauttisimme oikeuksistamme emmekä murehtisi turhia. Jos miehet pystyvät siihen, miksemme mekin? Laillisen tasaveroisuuden lisäksi meillä on myös oikeus nalkuttaa ilman, että kukaan nakkaa Snickersiä ja leimaa ”todelliseks diivaks”, kuten televisiomainoksessa. Voimme syödä suklaata ilman perusteita. Saamme itkeä ja huutaa vaikuttamatta pehmoilta tai nynnyiltä. Me kykenemme synnyttämään. Voimme muotoilla tukkamme lyhyeksi tai pitää sen pitkänä. Käyttää mitä värejä tahansa. Lakata kyntemme. Jos naisilla sanotaan olevan liikaakin kirjoittamattomia sääntöjä, ajatelkaapa sitä, miten paljon kirjoittamattomia sääntöjä miehille löytyy esimerkiksi pitkän tukan tai vaaleanpunaisen värin käyttämisen osalta. Naisten erioikeudet ilman jatkokyselyitä liittyvät kyllä osaltaan vastakkaisen sukupuolen miellyttämiseen, mutta kauneudenhoitoa voi harrastaa myös oman peilikuvan miellyttämiseksi. Ottaa miesten kehut naiseudesta vastaan hyvällä omallatunnolla. Ja muistaa että ne sukat lattialla ovat vain sukat lattialla, eivät todiste löyhästä ja huonosta järjestelykyvystä.

Iida Rekunen

Comments are closed.

itis-lehti

Itäkeskuksen, Puotilan, Puotinharjun, Vartiokylän ja Marjaniemen alueiden oma ja riippumaton kaupunginosamedia.

Ilmestyminen

Nettilehteä päivitetään päivittäin. Painettu lehti ilmestyy kerran kuukaudessa, kuukauden kolmantena torstaina ja sitä jaetaan lehtitelineistä eripuolilla ilmestymisaluetta, sekä kotitalouksiin ja kivijalkayrityksiin.

Yhteystiedot

itis-lehti
Toimitus
p. 041-7540305
toimitus@itis-lehti.net
Myynti
p. 045-2610240
myynti@itis-lehti.net